torstai 21. maaliskuuta 2013

Mitä oikea polku vaatii?

Mikä minusta tulee isona?
Mitkä ovat elämänarvoni ja tavoitteeni?
Rakkaus, raha, menestys, arvostus?
 Mikä minusta tulee isona?
Mitkä ovat elämänarvoni ja tavoitteeni?

Rakkaus, raha, menestys, arvostus?

Ammatin ja koulutuksen valinta on tärkeä kulmakivi jokaisen elämässä, se kulkee
käsikädessä oman identiteetin rakentamisen kanssa. Juuri itselle sopivan, mieluisan ja
nautittavan ammatin harjoittaminen on terveen ja tasapainoisen elämän yksi perusta. Varmasti
oman elämän kannalta näinkin oleelliset ja merkittävät asiakokonaisuudet aiheuttavat
huolestuneisuutta, stressiä ja pelkoa monille nuorille omia opiskelu- ja ammattivaihtoehtoja
pohtiessa.  On kuitenkin syytä muistaa että harvalle nuorelle on alusta alkaen päivänselvää mille tielle tarkalleen aikoo askeleensa ottaa. Päämäärät ja varmuus rakentuvat yhdessä oman minäkuvan kanssa tiedon, kokemusten, mielikuvien ja arvojen kartoittuessa. On siis täysin tavallista
se että mitä haluaa muuttuukin yllättäen joksikin muuksi eikä siitä ole syytä nolostua
tai pelästyä.

Itsekin myönnän olleeni "hukassa" ei kauaakaan sen jälkeen kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi
keväällä 2010. Mieleeni oli iskostunut vahva illuusio siitä että olen teoreettinen ihminen
ja siispä yliopisto ja luonnontieteet ovat itselleni ainoa hyvä vaihtoehto. Yllätyksekseni
huomasin pian ettei vahvasti teoriaan ja tutkivaan lähestymistapaan painottuva yliopistoelämä
maistunut eikä tuntunut mieluisalta. Kyseinen tilanne oli järkytys, ja uskon että niin olisi ollut
monelle muullekin. Mitä minä nyt teen? Mihin menen kouluun? Vai menenkö töihin? Mitä minä edes
haluan? Tällaiset kysymykset vaivasivat päätäni väsymykseen asti. Kerkesin kokeilla ja tunnustella
useampia erilaisia ajatusmalleja ja vaihtoehtoja erilaisista suuntautumisista, kuten tradenomikoulutu ja fysioterapia. En tullut huomanneeksi sitä että minussa on teoreettisen lisäksi myös luova puoli ja siten tarvitsen itselleni uran, jolla voin toteuttaa näitä molempia tasapuolisesti.
Uskon että tulevat mediatekniikan insinööriopinnot auttavat ja palvelevat minua päämäärieni
saavuttamisessa ja itseni toteuttamisessa.

Varmuuden yksi vahva pohja ja resurssi on kokemus. Useimmiten vain kokeilemalla ja tunnustelemalla löytyy se mitä haluaa ja minkä tuntee itselleen luontevaksi. Jotkut saattavat löytää haluamansa nopeammin, joillakin kaiken erilaisen kokeileminen ja oikean polun etsiminen voi kestää koko elämän. Kellekään yksilölle ei voida mennä antamaan valmista mallia siitä mitä hänen olisi hyvä tai "kannattavaa" opiskella tai tehdä työkseen.

Varmasti monelle nuorelle on tavallista pohtia oman opiskelu- ja ammatinvalinnan yhteydessä sellaisia asioita kuten onko koulutustani vastaavalla ammatilla hyvä palkkaus, mitkä ovat kyseisen linjan työllisyysnäkymät, millaisia ovat työolosuhteet ja työtehtävien vaihtelevuus. Itse asettaisin kaikkein kriittisimmälle ja tärkeimmälle sijalle kysymyksen, haluanko tehdä tätä ja voinko toteuttaa sillä itseäni ja omia arvojani, tyydyttääkö se tarpeitani. Toki raha ja ansio voidaan myös tulkita yhdeksi arvoksi, mutta jos täytyisi valita tämän ja työn nautittavuuden väliltä, niin kuinka paljon toista olisi valmis uhraamaan toisen eteen?

Olen myös kuullut puhetta ja keskustelua siitä miten Suomessa olisi paljon "ylikoulutusta".
Tavallisesti nämä keskustelut antavat ymmärtää sitä että korkeasti ja akateemisesti koulutettujen
työllisyystilanne kärsii tavallisten "duunareiden" työllisyyspulan ja kysynnän kasvaessa.
Mikä voisikaan olla parempaa pelottelemaan ja provosoimaan nuoria olla kouluttautumatta
korkeakoululinjoille? Oikea asennoituminen ja tavoitteiden asettaminen sekä sinnikkyys ja tahdonlujuus ovat aivan liian aliarvostettuja resursseja koulutus- ja työmarkkinoilla. Ketä on varaa syyttää siinä vaiheessa kun on kärvistellyt työttömänä tai sensijaan raatanut niska limassa surkeita tai epämiellyttäviä työtehtäviä vuoden, kaksi, viisi, kymmenen, enemmän? Onko se valtion, työmarkkinoiden vai nurinkurisen talouden vika?

Itse olen sitä mieltä että yksilön kohtalo ei ole olla mahdottomien ympäristötekijöiden
nurkkaan ahdistelema ja alistettava ja elää siten miten on "pakko" tai "suotuisaa" elää.
On harhakuvitelmaa ettei vaihtoehtoja ole, sillä jokaiselle on olemassa se oikea paikka ja ala
yhteiskunnassa. Mitä elämä on tähän asti minulle opettanut on ainakin se että tietynlaista
"selviytymis- ja taisteluvalmiutta" eläminen vaatii, vaikkemme enää mitään luolamiesaikoja eläkään. Aloja ja yrityksiä on paljon, ihmisiä on paljon, kilpailu on kovaa. Jotta harmaasta massasta voisi erottua edukseen, monessa tapauksessa ja tilanteessa vaaditaan määrätietoisuutta ja itsetietoisuutta, aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta sekä aitoa kiinnostuneisuutta ja halukkuutta. Tällainen luettelo erilaisia ominaisuuksia saattaa kuulostaa hyvinkin vaativalta, mutta katson erittäin aiheelliseksi huomauttaa näiden ominaisuuksien kasvavan ja kehittyvän jokaisella jo miltein
itsestään oman minäkuvan rinnalla.

Vuonna 2013 voimaantulleella nuorisotakuulla halutaan varmistaa sopiva koulutuksen tai työnteon muoto jokaiselle nuorelle, joka on vaarassa syrjäytyä, keskeyttää opiskelut, jäädä työttömäksi tai
muuten pysähtyä paikoilleen esimerkiksi vaativan elämäntilanteen vuoksi. Tällainen hanke on mielestäni yksi parhaimpia ja tärkeimpiä maassamme pitkään aikaan. On hyvin tyydyttävää olla tietoinen valtion päämäärästä tukea nuoria entistä tiiviimmin oikean polun löytämisessä, vaikkakin katson edelleen aiheelliseksi painottaa myös nuoren omaa roolia oikeaan koulutukseen ja työpaikkaan pääsemisessä. Valtion ja tukea tarjoavien tahojen ja ihmisten on lähes mahdotonta tulla vastaan sellaista henkilöä, joka ei pyri näkymään eikä myönnä tarvitsevansa apua. Vastuuta ei siis voida siirtää ainoastaan ylemmille tahoille, järjestöille, auktoriteeteille, valtiolle. Tähän liittyen näen aiheettomana sen että laitetaan syyt ylempien tahojen niskaan kun mieluisaa tai sopivaa opiskelun tai työnteon muotoa ei ole itselle löytynyt. Olkoonpa sitten valtiolla valta määrittää kaikkia koskettavia lakeja tai oppilaitoksilla ja yrityksillä valta säädellä kuinka paljon ja ketä otetaan opiskelemaan ja tekemään työtä, yksilöllä on aina valta vaikuttaa mille polulle hän päätyy.

-Ilari Juvani